Ihmisten eloon kautta historian lienee kuuluneet erilaiset kommunikaatio-ongelmat ja vaikeudet. Vuorovaikutuksen onnistuminen kahden tai useamman ihmisen välillä ei ole mikään itsensäselvyys. Vuorovaikutusta uhkaa monet eri tekijät, joiden olemassaoloon ei tule usein kiinnittäneeksi juuri mitään huomiota.
Oman vuorovaikutuksen arviointi ei ole kovin helppoa - itsearvion tekemiseen liittyy aina tiettyjä riskejä. Mielestäni omassa vuorovaikutuksessa vahvuutena on pyrkimys dialogiin ja keskustelun eteenpäin viemiseen. Tässä ei tietenkään läheskään onnistu, mutta hyvästä yrityksestäkin saanee pisteitä. Lisään keskusteluun usein myös vähän huumoria mausteeksi, jos se vain sopii kontekstiin.
Omalla kohdallani vuorovaikutuksessa on erityisesti kehitettävää toisten kuuntelemisen ja huomioimisen alueella. Kuuntelemisen taito tuntuu lähinnä kaukaiselta unelmalta.
Sosiaaliseen mediaan siirryttäessä kommunikaation haasteet säilyvät pitkälti samana. Virtuaalimaailma ei poista vuorovaikutuksen ongelmia, vaan asettaa oikeastaan enemmän haasteita. Tosin nuoret näyttävät olevan "näppäriä" viestimään nopeasti virtuaalimaailmassa, mikä tavallaaan antaa enemmän "puheaikaa" ja vaikutusvaltaa.
Vuorovaikutusosaamisessa omalta osalta olisi kehitettävää myös viestien tulkinnan ja ymmärtämisen alueella. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota myös hiljaisiin viesteihin ja pyrkiä huomioimaan viestijöitä tasapuolisemmin.
Suomalainen on verkossa kuin kala vedessä
Vaikka reaalimaailmassa suomalaisia on perinteisesti pidättyvinä julkisissa sosisaalissa tilanteissa, näyttää tilanne virtuaalimaailmassa mielestäni täysin toiselta. Uskon, että suomalaiset ovat virtuaalimaailmassa jopa aggressiviisempia ja käyttävät vahvempia ilmaisuja kuin muut lajitoverit.
Jos reflektoin omaa viestintääni verkossa, niin ehkä en edusta "stereotyyppistä" suomalaista verkkoviestijää. Kirjoitan loppujen lopuksi hyvin - tai oikeastaan todella - harvoin millekään julkiselle foorumille mielipiteitäni. Ainoa missä ehkä olen jonkin verran aktiivinen, on ystävien Facebook päivitykset, joita kommentoin aina silloin tällöin. Niitäkin alkuviehätyksen jälkeen vähemmän.
Toisaalta olen reaalimaailman sosiaalisissa tilanteissa ehkä "epäsovinnainen" suomalainen, koska esitän suhteellisen paljon mielipiteitä, lasken välillä leikkiä vakavilla asioilla enkä pyri harmoniaan. Pidän myös paljon leikkimielisestä - ei niin vakavasta - keskustelusta, jossa huumorin kautta lähestytään vakavia teemoja. Monologeistakaan en niin perusta, vaan dialogi on nimenomaan se juttu. Tosin joskus sitä lankeaa pitämään raskaita monologeja itsekin - ehkä liian usein.
Tosin rehellisyys ja suoruus on kyllä poikaa ja siinä kohden huomaan olevani "tyypillinen suomalainen mies". Asiat on parempi esittää selkeästi kuin vihjaillen, koska väärinymmärtämisen mahdollisuus on hyvin korkea. Parempi loukkaantua oikein ymmärretystä suorasta viestistä kuin väärin ymmärretystä vihjailevasta viestistä.
