Final countdown - Oma viestintäsuunnitelma someen

"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" on usein toistelu lause, mikä pitänee paikkansa aivan erityisellä tavalla kun puhutaan virtuaalimaailmasta ja sosiaalisesta mediasta. Ilman suunnittelua oman näkyvyys voi ryöstäytä käsistä tai jäädä todella vaatimattomaksi. Näkyvyyttä voi saada helposti myös negatiivisella tavalla - esimerkkeinä vaikka Youtubeen ladatut videot uutisissa vierailevista asiantuntijoita, jotka "jäätyvät"kesken lähetyksen.


Someen vaikka henki menis

Ihmisen homeostaasi pitää huolen siitä että nukumme ja syömme. Sosiaaliseen mediaan mukaan meno ei varmasti ole homeostaasin ohjaama "pakollinen" toiminto, jotta selviäisi hengissä, mutta jos haluaa pysyä mukana ajassa ja edes jollakin tavalla saada kosketusta tämän päivän tietoyhteiskuntaan, on ilmeisesti pakko olla osallinen sosiaalisesta mediasta.
Omaa julkista identiteettiä en ehkä niinkään ole somessa rakentamassa - enemmän roolini on varmaankin tiedon etsintä - ja ehkä joskus tulevaisuudessa myös tiedon jakaminen. En varsinaisesti pyri rakentamaan mitään brandia, vaan käytän sosiaalista mediaa enemmän välineenä.(Aalto & Uusisaari 2010)

Mitä enemmän nostatte kohua...

Kohun nostattaminen on tuttu ilmiö jo aiemmista medioista. Sosiaalisessa mediassa kohut kestävät ilmeisesti vielä lyhyemmän aikaa kuin perinteisissä medioissa. Itseäni ei minkään kohun nostattaminen kiinnosta, mutta vakaa aikomukseni on käyttää sosiaalista mediaa tiedon hakemisen ja jakamisen kanavana. Perinteiset s-postiryhmät eivät ole lainkaan niin monipuolisia kuin sosiaalisen median tarjoamat eri palvelut, joten sosiaaliseen mediaan siirtyminen on puhtaasti rationaalinen siirto.
Kohderyhmänä omassa toiminnassani ovat ensisijaisesti saman intressialueen tutkijat ja muuten aiheesta mahdollisesti kiinnostuneet.  Sosiaalisessa mediassa ei käsittääkseni kohderyhmän rajaaminen ole niin helppoa kuin esimerkiksi perinteisessä mediassa. Ammatti- ja eri aihealueiden julkaisut ovat perinteisesti jakaneet tietoa lähinnä omalle viiteryhmälleen. Sosiaalisessa mediassa ihmiset käsittääkseni valinnat pitkälti suosion perusteella. Pidän todennäköisenä sitä, että jos joku artikkeli saa paljon suosituksia sosiaalissa mediassa, se herättää kiinnostusta yli perinteisten koulukunta- ja tutkimusaluerajojen. Itse ainakin olen jo tähän mennessä lukenut paljon suositeltuja artikkeleita, jotka eivät oikeastaan kovin läheisesti liity tutkimukseeni tai edes henkilökohtaiseen kiinnostukseen tai harrastukseen. Silti olen kokenut artikkelit mielenkiintoisina ja uusia näkökulmia avaavina. Parhaillaan sosiaalinen media voi siis käsittääkseni muuttaa nykyistä tapaa lähestyä tietoa, jossa arvostetaan, renessanssin laaja-alaisuuden sijaan, keskittymistä jollekkin erityisalueelle. Tähän on tietysti osaltaan syynä myös tietomäärän valtava kasvu. Ehkä myös julkaiseminen internetissä helpottaa tutkijan arkea - julkaisujen läpisaanti vertaisarvointia käyttäviin julkaisuihin on ollut tunnettu ja ehkä osittain vaiettukin vaikeus.(Callaos 2013)

Forum Helsinki ja Romanum

Ehkä lukijoista on vieraillut Helsinkin ja Rooman Forumeissa. Onko antiikin rauniolla ja ostoskeskuksella mitään muuta yhteistä kuin nimi? Niitä yhdistää monikin eri muuttuja ja tekijä. Kiinnitän huomiota tällä kertaa niistä vain yhteen: Forumeilla oli ja on todennäköisesti yksi olennainen yhdistävä piirre näyttäytymisen paikkana. Ihmiset eivät tulleet, eivätkä tule, foorumille vain etsimään ja löytämään - vaan he haluavat tulla löydetyksi. Näkyvyys on ollut tärkeä tekijä ihmisen toimissa läpi historian, mutta siitä on tullut käsitykseni mukaan entistä tärkeämpää. Erityisesti sosiaalisessa mediassa ihmisten on entistä helpompi hakea näkyvyyttä - niin  positiivista kuin negatiivistakin.
Web2.0 on muuttanut koko internetin ideaa enemmän käyttäjien passiivisesta seuraamisesta aktiiviseen toimijuuteen. Koska internetin tarjonta on laajentunut hyvin voimakkaasti, on syntynyt yhä enemmän käyttäjäspecifejä areenoita - tai foorumeita. Oma näkyvyys ja oman virtuaalipersoonan rajaaminen kannattaa siis miettiä tarkkaan. Ehkä on hyvä tiedostaa myös eri areenoiden tarkoitus. Facebook on selkeästi pitkälti huvikäyttöön tarkoitettu - sen osoittaa tuhannet linkit hauskoihin sattumiin, vitseihin yms... Akateemiset foorumit puolestaan ovat selkästi rajattu joukko, jolla ei ole tarkoitus harjoittaa spämmiä tai viljellä huumoria. Käsitykseni Twitteristä on aika kaksijakoinen - sen käyttö akateemisiin tarkoituksiin pitkällä tähtäimellä tulee tuskin jatkumaan. Jos niin kuitenkin käy, voin reilusti myöntää olleeni väärässä.

Asiallisuus palkitaan

Akateemisille foorumeille kannattaa varmasti viestiä mahdollisimman selkeästi, lyhyesti ja tarkasti. Paljon lukevat ihmiset eivät jaksa lukea tekstejä, jotka eivät etene selkeästi ja johdonmukaisesti. Kieleen tulee kiinnittää myös erityistä huomiota. Siinä missä muille areenoille kirjoitetaan usein huolimattomasti, puhekielellä, ilman kielenhuoltoa(vaikka itse en ole siitä kovin tarkka, niin välillä ihan hirvittää), satiiria ja ironiaa viljellen, on akateemisille foorumeille kirjoittaa vielä paremmin, ytimekkäämmin ja tarkemmin kuin perinteisiin medioihin. Varsinkin ingressiin ja tekstin aloitukseen on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota, koska virtuaalimaailmassa tekstin alulla on enemmän merkitystä kuin perinteisissä medioissa - ainakin oman käsitykseni mukaan. Otsikon alla oleva lyhyt lainaus ingressistä tai itse tekstistä on varmasti merkittävä siinä suhteessa, että klikataanko teksti kokonaisuudessaan luettavaksi vai ohitetaanko nopeasti. Tietysti tagien käyttö on myös tärkeää. Kurssilla ei puhuttu hakukoneoptimoinnista,  tehtävän 7 toista osaa lukuunottamatta, kovin paljoa, mutta sekin olisi varmasti ainakin joissain tapauksissa hyvä huomioida.(Loveneet 2013; Signer 2013)

Itteni oon aina kehunu - ja kehutuksi tullut

Profiilikuvan täytyy suunnitelemassani "brändissä" olla suhteellisen asiallinen ja ehkä jopa kuivahko. Akateemissa maailmassa täytyy mielestäni esiintyä akateemisen maailman tavalla eli liian tuttavallinen tai humoristinen kuva jää pois laskuista. Myöskään oman harrastuksen piirissä otettu kuva ei tule kysymykseen, koska se viestii helposti epäammatillisuutta, vaikka eihän asian tarvitsisi niin olla, mutta niin se vain ilmeiseti on. Kuvan ei tietenkään tarvitse olla haudanvakava tai "rikosrekisteri"-kuvan tyylinen, mutta suhteellisen neutraali, onnistunut otos. Ehkä en jaksa alkaa kuitenkaan mihinkään photoshoppailuun. Se menisi jo vähän liioitteluksi.(Bargum 2013)
Kirjallisuudessa ja elokuvissa puhutaan usein miljööstä. Ehkä kuvaa voi pitää oman profiilin miljöönä. Sen vuoksi kuvan tulisi olla sopusoinnusta tekstin kanssa. Jos kirjoittaa vakavaa tekstiä, ei kuva voi olla liian erikoinen, liian rento tai huvittava.  Asiantuntijuutta voi parhaiten ilmaista olemassa koko viestinnän osalta samoilla linjoilla. Esimerkiksi blogipohjaan on syytä kiinnittää myös huomiota. Kukkakuvio ei välttämättä sovi akateemiseen blogiin. Kuvan, tekstin ja blogipohjan pitää luoda harmoninen yhteys, joka onnistuu välittämään asiallisen ja asiantuntevan kuvan kirjoittajasta.(Rettberg 2013)

Ajasta aikaan

Someen minulla ei ole kauhesti mahdollisuuksia käyttää aikaa, koska teen tutkimusta tällä hetkellä muutenkin päivätyön ohessa. Tärkeintä on varmasti säännöllisyys - ei niinkään kokonaisaika. Ehkä parasta olisi käyttää somea vaikka kerran tai kahdesti viikossa, jotta ei haukkaa liian suurta palaa kerralla. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös siihen, että keskittyy olennaiseen. Kiinnostun helposti kaikesta uudesta ja mielenkiintoisesta - siksi helposti eksyn aiheisiin, jotka eivät varsinaisesti kuulu omaan aihealueeseen millään tavalla. En tiedä onko siitä muuta haittaa, mutta aika loppuu kesken. Hauskaa ja innostavaa se kylläkin on!

Lähteet: 

Aalto, T., & Uusisaari, M.Y., 2010. Löydy. Brändää itsesi verkossa.

Bargum, K., Tiede menee Someen. Tiedetoimittaja 2/2013, s. 15 - 16.

Callaos, N., Systemic-Cybernetic model for reviewing and publishing. [[http://www.academia.edu/4437267/Systemic-Cybernetic_model_for_reviewing_and_publishing]] viitattu 22.9.2013

Loveneet, S., 7 Steps To Complete Search Engine Domination. [[http://www.academia.edu/1811949/7_Steps_To_Complete_Search_Engine_Domination_-_Loveneet_Singh]] viitattu 28.9.2013.

Rettberg, J.W., Mirrors and shadows: The digital Aestheticisation of Oneself. [[http://www.academia.edu/2735913/Mirrors_and_shadows_The_digital_Aestheticisation_of_Oneself]] Viitattu 27.9.2013

Signer, B., Web Search - Web Information Systems. [[http://www.academia.edu/2225319/Web_Search_-_Web_Information_Systems_WE-DINF-11912_]] viitattu 26.9.2013

 

Paluu lähteille - Viestimisen sietämätön vaikeus

  Tehtävässä 5.2 annettiin mielenkiintoinen haaste. Pitää palata aiemmin kirjoittamaan tekstiin ja pyrkiä muokkaamaan sitä verkkokirjoittamisen periaatteita noudattaen. Tehtäväsivuston mukaan

Verkkokirjoittamisen perussääntöjä ovat:

• Kirjoita lyhyitä virkkeitä ja lyhyitä kappaleita.

• Käytä väliotsikoita pidemmissä teksteissä ja käytä otsikoissa tekstin avainsanoja.

• Korosta keskeisiä sanoja, käytä listoja.

• Käytä hyperlinkkejä - ne auttavat lukijaa pääsemään tiedon äärelle.

• Käytä kuvia havainnollistamaan ja antamaan lisäarvoa.

• Käytä tageja eli asiasanoja, jos se on palvelussa mahdollista.

Kokeillaan tähän pientä ingressiä...

Seuraavassa käsittelen lyhyesti omia ajatuksiani verkossa tapahtuvan kommunikaation ongelmista ja vuorovaikutuksen erilaisuudesta. Kirjoituksessa on vahva ennakkoasenne, jossa virtuaalimaailmaan suhtaudutaan toiseuden näkökulmasta käsin.

Viestiminen ennen ja nyt

Ihmisten eloon kautta historian lienee kuuluneet erilaiset kommunikaatio-ongelmat ja vaikeudet. Vuorovaikutuksen onnistuminen  kahden tai useamman ihmisen välillä ei ole mikään itsensäselvyys. Vuorovaikutusta uhkaa monet eri tekijät, joiden olemassaoloon ei tule usein kiinnittäneeksi juuri mitään huomiota.

Itsearvion haasteellisuus

Oman vuorovaikutuksen arviointi ei ole kovin helppoa - itsearvion tekemiseen liittyy aina tiettyjä riskejä. Mielestäni omassa vuorovaikutuksessa vahvuutena on pyrkimys dialogiin ja keskustelun eteenpäin viemiseen. Tässä ei tietenkään läheskään onnistu, mutta hyvästä yrityksestäkin saanee pisteitä. Lisään keskusteluun usein myös vähän huumoria mausteeksi, jos se vain sopii kontekstiin.

Omalla kohdallani vuorovaikutuksessa on erityisesti kehitettävää toisten kuuntelemisen ja huomioimisen alueella. Kuuntelemisen taito tuntuu lähinnä kaukaiselta unelmalta. 

Virtuaalimaailma ja vuorovaikutus

Sosiaaliseen mediaan siirryttäessä kommunikaation haasteet säilyvät pitkälti samana. Virtuaalimaailma ei poista vuorovaikutuksen ongelmia, vaan asettaa oikeastaan enemmän haasteita. Tosin nuoret näyttävät olevan "näppäriä" viestimään nopeasti virtuaalimaailmassa, mikä tavallaaan antaa enemmän "puheaikaa" ja vaikutusvaltaa.

Vuorovaikutusosaamisessa  omalta osalta olisi kehitettävää myös viestien tulkinnan ja ymmärtämisen alueella. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota myös hiljaisiin viesteihin ja pyrkiä huomioimaan viestijöitä tasapuolisemmin.

 

Suomalainen on verkossa kuin kala vedessä

 

Vaikka reaalimaailmassa suomalaisia on perinteisesti pidättyvinä julkisissa sosisaalissa tilanteissa, näyttää tilanne virtuaalimaailmassa mielestäni täysin toiselta. Uskon, että suomalaiset ovat virtuaalimaailmassa jopa aggressiviisempia ja käyttävät vahvempia ilmaisuja kuin muut lajitoverit. 

Jos reflektoin omaa viestintääni  verkossa, niin ehkä en edusta "stereotyyppistä" suomalaista verkkoviestijää. Kirjoitan loppujen lopuksi hyvin - tai oikeastaan todella - harvoin millekään julkiselle foorumille mielipiteitäni. Ainoa missä ehkä olen jonkin verran aktiivinen, on ystävien Facebook päivitykset, joita kommentoin aina silloin tällöin. Niitäkin alkuviehätyksen jälkeen vähemmän.

Oman napaan itsereflektoiden 

Toisaalta olen reaalimaailman sosiaalisissa tilanteissa ehkä "epäsovinnainen" suomalainen, koska esitän suhteellisen paljon mielipiteitä, lasken välillä leikkiä vakavilla asioilla enkä pyri harmoniaan. Pidän myös paljon leikkimielisestä - ei niin vakavasta - keskustelusta, jossa huumorin kautta lähestytään vakavia teemoja. Monologeistakaan en niin perusta, vaan dialogi on nimenomaan se juttu. Tosin joskus sitä lankeaa pitämään raskaita monologeja itsekin - ehkä liian usein.

Tosin rehellisyys ja suoruus on kyllä poikaa ja siinä kohden huomaan olevani "tyypillinen suomalainen mies". Asiat on parempi esittää selkeästi kuin vihjaillen, koska väärinymmärtämisen mahdollisuus on hyvin korkea. Parempi loukkaantua oikein ymmärretystä suorasta viestistä kuin väärin ymmärretystä vihjailevasta viestistä.

Sosiaalinen kirjanmerkkipalvelu

No taas tuli opittua paljon uutta. Tosin Refworksia olin käyttänyt omien viitteiden hallintaan aiemminkin, mutta en ollut käyttänyt sitä sen kaikessa laajuudessaan. Nyt tutustuin CiteULike-palveluun, joka avasi aivan kokonaan uuden maailman minulle.
Kirjanmerkkipalvelu auttaa työskentelyssä, koska se mahdollistaa tietojen siirtämisen omaan kansioon monesta eri kohteesta. Tämän seurauksena tietojen hallinnointi helpottuu. Aika paljon on tullut raapustettua tietoja paperien laitoihin yms.. ja sitten niitä reunamerkintöjä on tullut etsittyä kissojen ja koirien kanssa.
Tätä palvelua tulen varmasti käyttämään itselle tärkeän tiedon etsimiseen. Ehkä rohkaistun joku päivä myös jakamaan tietoa.

Verkkosyötteiden koppaaminen

Sain kiinni.
Verkkosyötteitä olen käyttänyt aiemmin joskus lähinnä muita varten. Tehdessäni verkko-opetusta Moodleen olen pyrkinyt elävöittämään sivuja verkkosyötteillä. Sitten Moodle vaihtui 2.0 versioon ja uuteen palveluntarjoajaan, ja verkkosyötteiden mahdollisuus katosi.
Nyt kokeilin syötteitä puhtaasti itseäni varten ja kokeilin Feedlya muutamien päivien ajan. Aluksi en ollut mitenkään erityisen vaikuttunut palvelusta, mutta kyllä sillä näin pidemmällä perspektiivillä tarkasteltuna oma paikkansa varmasti on.
Tässä kun näitä pyörittää, niin tuntuu että kovasti on tapahtunut tässä tietokonemaailmassa viimeisen viiden vuoden aikana. Sitä ennen muutokset olivat aika pieniä. Internetin  kehityksessä mukana pysyminen vaatii siis enemmän kuin aiemmin. Tuskin on kuitenkaan tarpeen perehtyä kaikkeen mahdolliseen.
Feedly näyttää toimivan mainiosti. Helppoutena on myös sen toimiminen samoilla tunnuksilla kuin muut Googlen tarjoamat palvelut.

Tutustuminen Academia verkkoyhteisöpalveluun

Olen monta kertaa kuullut verkkoyhteisöpalvelujen käytännöllisyydestä ja hyödyllisyydestä, mutta vasta nyt tämän tehtävänannon kautta toteutin tämän pitkään kyteneen idean niihin tutustumisesta. Aloitin matkan perehtymällä Academia.edu-palveluun, mikä vaikutti hyvin toimivalta. Uusia tunnuksiakaan ei tarvinnut luoda kun palvelulle kelpasi Googlen tai Facebookin tunnukset. 
Ensivaikutelma palvelusta oli oikein selkeä ja toimiva. Tosin kovasti palvelu koko ajan tarjoili jotain uutta ja kyseli kovasti mielenkiinnon kohteita - ehkä jopa liian interaktiivinen minun makuuni. Tosin verrattuna vanhoihin sähköpostiryhmiin verrattuna oikein toimiva ratkaisu ja kyllähän tämä tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia.
Etuna tällaisessa on varmasti laaja kansainvälinen yhteisö, joten harvinaisemmistakin aiheista löytyy artikkeleita. Näkyvyyttä saa myös sitä myöten paljon enemmän.

Web 2.0

Moni on varmaan kuullut käsitteen web 2.0, mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa onkin jo hieman kinkkisempi kysymys. 

Useimmilla on tietämättään kokemusta web 2.0 käytännön kokemuksen kautta, ja niin oli minullakin. Facebookia on tullut käytettyä jo jonkin aikaa, kun anoppikin sitä jo käytteli reilu viisi vuotta sitten. 

Twitteriä on tullut lähinnä testatttua muutaman kerran, mutta sen varsinaiset hyödyt ovat jääneet suureksi mysteeriksi.

Youtube on ollut lähinnä huvikäytössä, mutta olen sitä työssäkin käyttänyt muutaman kerran. Sen hyödyt ovat mielestäni olleet taas puolestaan ilmeiset. Myspacessa on tulltu kuunneltua jonkin verran musiikkia, lähinnä silloin kun joku on sinne linkittänyt esimerkiksi Facebookin kautta. 

Muut palvelut ovatkin sitten jääneet itselle enemmän vieraiksi. Olen niin sanotusti "pudonnut" kärryiltä eli tiedot kaipaavat päivittämistä. No kuitenkin olen nyt sitten tätä bloggaamista aloitellut Bloggerin kautta...

 

 

 

Jakamisen mahdottomuus

 

Persoonallisuuspsykologiassa puhutaan usein Joharin ikkunasta, jossa ihmisen minuus jaetaan neljään eri kenttään. Julkinen minä ja sisäinen minä ovat nelikentän kaksi lohkoa, jotka sopivat hyvin myös pohdintaan työminän ja yksityisen minän välillä.

Virtuaalimaailman julkisen minän ja reaalimaailman julkisen minän välillä on kuitenkin joitakin olennaisia eroja. Virtuaaliminän ja reaalimaailmassa olevan julkisen minän välillä voi olla iso ero. Virtuaalimaailmassa voit liikkua sananmukaisesti avattarena, joka on lähinnä omien fantasioiden tai saavuttamattomien unelmien täyttymys - tai ainakin halpa korvike.

Jokainen varmasti joutuu itse päättämään kuinka paljon haluaa paljastaa yksityistä minäänsä sosiaalisessa mediassa. Onko tarpeellista kertoa kovin laajasti edes työminästään. Julkisuuden henkilöthän näyttävät hakevan yksityisyyttä näennäisellä yksityisen elämän esittelyllä. Ministeri kertoo maratoneistaan tai kuuluisa laulaja avaa kotinsa sisustuslehden kuvaajalle. He näyttävät paljastavansa yksityiselämäänsä, vaikka todellisuudessa he nimenomaan rakentavat suojaa varsinaiselle omalle yksityiselle minälleen.

Oman ammatillisen julkisen minän rakentaminen someen tuntuu äkkiä hyvin vieraalta ajatukselta, mutta ehkä se vaatii sulattelua. Näin äkkiseltään pohdittuna näyttää siltä, että yliopiston tutkijoiden ja opettajienkin täytyy alkaa mainostamaan itseään aktiivisesti. Onko se välttämättä hyvä suuntaus. Ennen pärjäsi se, joka suolsi eniten artikkeleita ulos, mutta painopiste siirtyy enemmän julkisuuskuvan luontiin. Siitähän politiikassakin on ollut kysymys Kekkosesta lähtien. Tosin Putin tekee vasta nyt niitä juttuja, jotka Kekkonen keksi jos 50 vuotta sitten. Ollaan hiihtämässä tuntureilla, pyydystetään suuria kaloja, käydään metsällä ja tehdään muita kulttuuriin kuuluvia "sankaritekoja".

 Että tämmöistä tällä kertaa...